Kirjoitin viime vuonna Windows 8:n Developer-versiosta ja nyt kun Consumer Preview on ilmestynyt, on aika jatkaa aiheesta. Tässä artikkelissa käsittelen hieman Windows 8:n uuden esikatseluversion mukana tulevia Metro-ohjelmia ja toimintoja.
Posted by …
Windows 8 Käyttökokemuksia
Nyt kun Windows 8 Developer Preview on ulkona, päätin testata Windows 8:aa hieman ja kirjoittaa omat kokemukseni testistä. Aloitin lataamalla Windows 8:n ja päätin kokeilla 32-bittistä versiota VirtualBoxin avulla.
Hiirituskan hillintää
Sattuuko ranteeseen? Melkoisen moni it-alan ihminen ja toimistotyöntekijä vastaa kyllä ja hyvin usealla nämä kivut voi jäljittää vääriin hiiren käytön tapoihin ja äkkiä huomaakin kärsivänsä hiirikädestä. Tässä lyhyt ohjeistus miten käyttää hiirtä pienemmillä kivuilla. Keskityn ohjeistuksissa hiiren terveisiin käyttötapoihin ja käytön helpottamiseen.
Oikea käyttöasento
Kun käden laskee hiiren päälle, on hyvä tarkkailla käden asentoa. Käden pitäisi levätä hiiren päällä miellyttävässä asennossa. Otteen on hyvä olla hellä, sillä hiirtä puristamalla ranne rasittuu entistä enemmän.
Osta hyvä hiiri
Jos hiirestä ei saa otetta kevyesti huonon liikkuvuuden takia tai jos hiiren päälle ei saa mukavaa asentoa millään, kannattanee investoida uuteen hiireen. Monet halvat hiiret ovat tuskaisia käyttää huonon tarkkuutensa ja tuntumansa takia. Halvan perushiiren saa muutamalla eurolla, mutta hyvän ja laadukkaan hiiren tuoma lisähinta on yllättävän pieni. Huippuluokan pelihiiretkin irtoavat yleensä alle sadan euron investoinnilla.
Parhaita hiiriä ovat monesti juuri pelikäyttöön tarkoitetut hiiret. Ne suunnitellaan miellyttäviksi käyttää, helpoiksi ja tarkoiksi liikuttaa. Lisäksi pelihiirien tarkkuus ja herkkyys ovat perushiiriä parempia jolloin hiiren hallinta onnistuu vähemmällä ranteenrasituksella.
Hiiren hankinnassa kannattaa käydä jossain alan liikkeessä ja kokeilla eri hiirien tuntumaa. Kaikki hiiret eivät käy kaikenkokoisille ja muotoisille käsille ja omansa on hyvä valita tarkkaan. Kalliimpi ei aina tarkoita parempaa, mutta hieman korrelaatiota tässä viisaudessa on. Itse yleensä suosin joko Razerin tai Microsoftin valmistamia hiirulaisia. Molemmat tekevät erittäin hyviä ja laadukkaita ohjauslaitteita.
Minimoi hiiren liikuttaminen
Tietokoneella työskenneltäessä kannattaa opetella kaikki mahdolliset pikakeinot jotka vähentävät hiiren liikutuksen määrää. Tällaisiin kuuluvat näppäimistön näppäinoikotiet jotka ovat klassisin tapa vähentää hiiren liikutusta. Esimerkiksi lähes kaikissa ohjelmissa sarkain-napin (alias tab tai tabulator) avulla voi hypätä lomakkeita täyttäessään lomakekentästä toiseen tai valitusta toiminnosta toiseen. Vastaavasti shift-sarkaimella pääsee taaksepäin.
Hiiren liikutusta voi monesti myös korvata vähemmällä hiiren liikutuksella esimerkiksi joistain ohjelmista löytyvien hiirieleiden avulla. Esimerkiksi verkkoselaimiin saa kaikkiin käyttöön hiirieleet joilla pienellä hiiren liikautuksella voi tehdä monia asioita, esimerkiksi hiiren heilautus oikealle voi viedä selaimen edelliselle sivulle. Lisäksi hiiren pyöritysrullaa ei kannata unohtaa. Moni vierittää tätäkin sivua edelleen raahaamalla oikean sivun vierityspalkkia pyöritysrullan sijaan.
Lisäksi kannattaa opetella tehokkaita työmenetelmiä: tehokkain menetelmä yleensä tarkoittaa vähemmän ajankäyttöä yhteen asiaan ja vähemmän ajankäyttöä tarkoittaa vähemmän hiiren heilutusta.
Yksi tärkeä hiiren liikutuksen vähentäjä on hiiren herkkyyden määrittäminen sopivaksi. Kaikkien käyttöjärjestelmien kanssa hiiren liikkumisnopeutta on mahdollista säätää, esimerkiksi Windowsissa hiiren asetuksista (Ohjauspaneeli / Hiiri) välilehdeltä Osoittimen asetukset löytyy hiiren liikkumisnopeus. Tämä kannattaa säätää mahdollisimman nopeaksi. Etu herkkyydessä on kuitenkin merkittävä: nopeaksi säädetyllä hiirellä voi huomattavasti pienemmällä fyysisellä liikkeellä siirtää hiiren kursorin paikasta toiseen. Lyhyesti siis hiiren toiminnot tulee tehtyä pienemmällä ranteen liikuttamisella ja näinollen pienemmällä ranteen rasittamisella. Monissa pelihiirissä ja laadukkaammissa hiirissä voi olla oma erillinen herkkyyden säätö, joka antaa hienosäätää erikseen hiiren sisäistä herkkyyttä ja sen avulla voidaan päästä vielä parempiin tuloksiin.
Aluksi nopea ja herkkä hiiri voi tuntua kiikkerältä tai vaikealta hallita, mutta siihen tottuu nopeasti. Jos opettelua haluaa helpottaa, herkkyyttä voi nostaa hitaasti, esimerkiksi yhden pykälän joka viikko ja äkkiä huomaakin olevansa maksimissa ilman merkittävämpää opettelukynnystä.
Älä käytä hiirtä
Hiiren voi heittää kokonaan romukoppaan ja ottaa tilalle jotain muuta. Perinteisiin vaihtoehtoihin kuuluvat trackball-ohjaimet tai käyttää kannettavan kosketusalustaa (sellaisen saa myös perinteiselle tietokoneelle, esim. Applelta). Nämä ohjauslaitteet voivat alkuun tuntua kömpelöitä tai hankalilta, mutta kyseessä on lähinnä tottumiskysymys. Tavallisessa työpöytäkäytössä ne ovat kuitenkin täysin kelvollisia hiiren tappajia. Peli- ja kuvankäsittelykäyttöön voidaan argumentoida yhä hiiren ylivoimaisuutta, mutta nettiä selattaessa tai blogiin kirjoiteltaessa ei hiirestä saa mitään lisäetua mitä hyvä kosketusalusta tai trackball ei myös tarjoaisi.
Hiiren avulla on siis helppo saada itsensä kipeäksi, mutta asian voi korjata myös suhteellisen pienellä vaivalla ja opettelulla. Kun rautaa käyttää oikein, kivutkin vähenevät.
Elämää ilman verkkoa
Käynnistin tietokoneen lentokoneessa ja ensimmäinen mitä hoksasin oli etten keksinyt mitä tekisin sillä. Tottuneena mobiiliyhteyksiin en ollut tietokonetta laukusta purkaessani ajatellut lainkaan sitä mitä tekisin jahka tietokone käynnistyisi. Ja kun se käynnistyi, naputtelin hetken ympäriinsä yrittäen keksiä tekemistä ja sitten käännyin Wordin puoleen ja aloin kirjoittamaan tätä.
Olen yksi niistä jotka älylaitteidensa kanssa ovat jatkuvasti kytkeytyneitä verkkoon. Sähköpostit ja pikaviestit saapuvat ulottuvilleni milloin vain ja yleensä pidän ainakin sivusilmällä kirjaa siitä mitä sosiaalisissa verkoissani tapahtuu. Lisäksi verkko toimii rajattomana viihteen lähteenä. Olen löytänyt useita sivustoja joiden kautta löytää itseäni kiinnostavaa sisältöä, niin tekstiä, kuvia, podcastejä ja videokanavia.
Mutta kun verkko katkeaa, huomaan suurimman osan itsestäänselvyytenä pitämistäni palveluista katoavan. Ilman Internet-yhteyttä en pysty viestimään ystävieni kanssa, en näe heidän tapahtumiaan enkä voi kertoa omistani. Yhteydettömässä tilassa en myöskään pysty viihdyttämään itseäni yhtä helposti: en voi milloin vain avata Redditiä tai Amppareita tai Youtubea. Hetken aikaa tämä tila tuntuu hieman ahdistavalta, mutta ajatellaan sitä enemmän.
Kaksi ongelmaa kohoaa tästä jatkuvasta yhteydellisestä tilasta:
- Olen jatkuvasti hieman vireässä tilassa
- Omalle ajattelulle ei jää aikaa.
Internet mahdollistaa jatkuvan virikkeellisen tilan. Olin junassa, bussissa tai lounaalla, voin koko ajan ”nauttia” sisällöstä – jopa syödessä voi hyvin kuunnella äänikirjaa. Tämä pitää aivotoiminnan koko ajan hieman rasittuneena sillä näin en missään tilassa ennätä sammumaan. Tätä voi suoraan verrata monien työlleen omistautuneiden ihmisten tilaan jossa he eivät kotonakaan rentoudu, vaan toimiston asiat pyörivät silmissä ja lopulta unikaan ei tule. Aivot ovat virikkeellisessä stressitilassa, valmiina toimimaan ja aivojen siirtäminen nukkumisenkin vaatimaan lepotilaan vie jonkin aikaa.
Kun olen yhteydessä maailmaan, pystyn koko ajan viihdyttämään itseäni ja nauttimaan muiden ajatuksista ja mielipiteistä. Kun katson videota tai luen tekstiä absorboin jonkun toisen mietteitä ja ajatuksia. Näin omalle ajattelulle ja pohtimiselle ei jää välttämättä aikaa. Jos luen artikkelin mielenkiintoisesta aiheesta, huomaan tarvitsevani hieman aikaa sen sisäistämiseen ja kritisoimiseen. Jos vapaa-ajallani en käytä hetkeäkään asian miettimiseen, vaan lähden suoraan omaksumaan seuraavaa asiaa, en läpikäy aiempaa lukemaani samalla tavalla ajatuksen kanssa ja virheet ja ongelmat kyseisen artikkelin väittämissä jäävät huomaamatta. Jatkuvasti uutta luettaessa lähdekritiikille tai syvemmälle oppimiselle ei ole enää aikaa.
Kun siirrymme paikkaan jossa yhteytemme katkeavat – kuten ulkomaille jossa mobiiliyhteydet ovat liian kalliita – huomaamme olevamme ilman näitä jokapäiväisiä verkon herkkujamme. Juuri silloin kun eniten tahtoisin jakaa kokemuksiani ja valokuviani, pystyn siihen kaikkein vähinten. Mutta lomamatkalta palatessani tapaan kuitenkin olla rentoutunut ja virkeä. Tietysti lomassa on monta asiaa jotka rentouttavat ja lataavat akkuja, mutta voisiko irtautuminen myös Internetistä olla osatekijä? Ehkä verkottomuus ja sen myötä hetkellinen irtautuminen jatkuvasta sisällön virrasta antaa aikaa omille ajatuksille ja antaa aivojen levätä tavalla johon verkkoyhteyden päässä ei vaan pysty.
Tai ehkä rannalla makaaminen on vaan loistavaa terapiaa.
Miksi kannattaa osata
Kuulin joskus tarinaa kuinka 70- ja 80-luvuilla ensimmäiset tietokoneet tulivat tavallisiin yrityksiin. Nämä tekstipohjaisilla käyttöjärjestelmillä varustetut aikansa ihmeet eivät olleet käytettävyydeltään samaa luokkaa kuin nykylaitteet vaan monella tapaa huomattavasti hankalampia. Monessa yrityksessä nämä uudet hankalat laitteet laitettiin käyttöön assistenteille tai muille raukoille ilman koulutusta. Lyötiin kone ja jättimanuaali työntekijälle ja oletettiin että kerran kirjoituskoneenkin käyttö sujuu, eihän tuo tietokone voi olla kovasti vaikeampi. Näyttiväthän ne monelle asiaan vihkiytymättömälle kovasti samalta! No vaikeampi se oli. Pahimmillaan tietokoneen ensimmäistä kertaa näkeviltä käyttäjiltä odotettiin kykyä ohjelmoida laitetta pelkän kiljen painoisen ohjekirjan avustuksella.
Nykyiset atk-järjestelmät ovat pitkälti kehittyneet yli tästä pisteestä. Hitaasti mutta varmasti, niiden käyttöliittymät ovat muuttuneet graafisiksi ja aiempaa yksinkertaisemmiksi. Tietokoneen käyttöön on muodostunut käytäntöjä jotka tuntemalla kykenee käyttämään käytännössä mitä tahansa tietokonetta ainakin alustavasti. Lisäksi käyttöliittymiin on tuotu tosielämän vertauskuvia helpottamaan niiden ymmärtämistä: ikonit, roskakorit, työpöydät ja monet muut tietokoneiden käyttöliittymien konseptit ovat juuri näitä tosielämän vertauskuvia.
Näistäkin seikoista huolimatta, järjestelmiä ei monesti osata käyttää.
On väärin sanoa, etteikö kukaan osaisi. Jotkut hallitsevat tietokoneensa loistavasti lyhyen itseopiskelun jälkeen. Hyvin moni hallitsee työvälineensä “riittävällä” tasolla. Suurin osa hallitsee tietokoneesta vain hyvin karkeita perusperiaatteita ja pärjää työpäivästä toiseen vain nipin & napin. Tällä tasolla tietokoneella saadaan aikaiseksi ne yleisimmät asiat mutta moni kohta tuntuu päänsä lyömiseltä seinään. Asiat tehdään vaikeamman kautta tai hitainta reittiä tai kysellään jatkuvasti apua. Tällä käyttötasolla oleva käyttäjä ei koskaan käytä tietokonetta tai ohjelmia erityisen tehokkaasti, vaan turhautuu ja tekee normaalin työnsä heikolla tehokkuudella – ja innolla. Tietokoneen käytön hankaluus leviää muuhun työhön ja tekee siitäkin vähemmän miellyttävää. Puhumattakaan siitä kuinka paljon aikaa menee hukkaan päivittäin kun asiat tehdään hitailla ja sanalla sanoen huonoilla menetelmillä. Nämä ongelmat koskevat peruskäyttäjiä joilla on vaikeuksia tietokoneen käytön kanssa ylipäätään ja myös asiantuntijoita joilla on vaikeuksia ylläpitää ja käyttää huomattavankin monimutkaisia järjestelmiä.
Monilla ns. wanhan maailman työntekijöillä on ongelmia tietotekniikan puutteellisten taitojen kanssa – ja nuoremmat sukupolvet – vaikka nettikokeneita ovatkin – monesti kärsivät puutteellisista taidoista työssä tärkeiden ohjelmien kanssa: Skypetys kyllä onnistuu, mutta Access onkin vaikeampi pala. Monet asiantuntijat osaavat vanhan järjestelmän ulkoa, mutta päivityksen jälkeen asioihin meneekin yhtäkkiä enemmän aikaa kun tarvitsisi.
Opetteluun ei haluttaisi kuitenkaan antaa aikaa. Tämä on äärettömän lyhytnäköistä. Jos opetteluun ei käytetä aikaa, menee työaikaa hukkaan jatkuvasti: Joka ikisestä päivästä osa valuu hukkaan hakatessa päätä seinään. Hammaslääkäriin verratakseni: voi joko kärsiä pitkään ja jatkuvasti (ja lopulta menettää hampaan tai pari) tai käydä lääkärissä vähän kärsimässä ja olla pitkällä tähtäimellä paremmassa asemassa. Ja omata pepsodent-hymyn.
Mun telkku kaatu
Rakastan teknisiä vimpaimia! Omistan jokaiseen käyttöön jonkin jännittävän sähköllä toimivan laitteen ja päivitän olemassaolevia laitteitani suhteellisen nopeaan tahtiin. Jonkinasteisena tekniikan asiantuntijana opin laitteitteni käytön yleensä nopeasti ja saan niistä paljon irti.
Tietotekniikan laajentuminen uusiin laitteisiin on tuonut entistä laajemman määrän palveluita käytettäväksi laitteilla jotka ennen olivat omistettu tiettyä tarkoitusta varten. Ennen vain soittelemiseen tarkoitettu kännykkä kykenee postien lukuun ja Youtuben katseluun, nykyaikainen televisio näyttää kuvia usb-muisteilta ja toistaa itsekseen mediaa tietokoneelta. Tämä kehitys on tekniikkaa ymmärtäville monesti mieluisaa, sillä avaahan se uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia eri laitteiden käyttöön. Yhä useampi laite on omaksunut tietokoneiden piirteitä ja sen myötä myös tietokoneiden ongelmat.
Ensimmäinen ongelma:
Käytön vaikeutuminen laitteen ydinalueella, eli kyseisen laitteen tärkein toiminto muuttuu hankalammaksi käyttää kun muita toissijaisia toimintoja tuodaan laitteeseen. Tämä ongelma on näkynyt kaikissa älypuhelimissa joita olen käyttänyt: mitä enemmän toimintoja puhelimeen on saatu, sitä enemmän työtä puhelun soittaminen vaatii.
Esimerkkinä muutama itse käyttämäni puhelin: 3310:lla soitto vaati yhden napin painalluksen avatakseen kontaktit ja lyhyen selauksen jälkeen toisen painalluksen – ja puhumme fyysistä napeista, joten tämän pystyi selittämään vaikka isoäidille. Lisäksi napit olivat mukavan isoja ja selkeitä. Kun sitten päivitin ensimmäiseen älypuhelimeeni, klassiseen 6600-malliin, tämä hieman heikkeni koska kaikki toimi hieman tahmaisesti kuten Nokian klassikkoälypuhelimissa ennen tapasi. Lisäksi puhelimet tapasivat pienentyä, mikä teki näppäintuntumasta heikomman. Nykyinen HTC:n Desire-puhelimeni vaatii soittamiseen jo paljon enemmän: avataan People-sovellus (jonka avaaminen vaatii muutaman painalluksen) ja selataan henkilö ja lopuksi vielä valitaan mitä henkilölle halutaan tehdä. Prosessi on monivaiheisempi ja pidempi.
Toinen ongelma:
Toimintavarmuuden lasku kyseisen laitteen ydinalueella. Suomeksi, kännykkä joka osaa tehdä uusia temppuja onkin herkästi huonompi kännykkä. Televisio jolla voi selata nettiä ja joka toimii myös tallentavana digiboxina ja dlna-laitteena kaatuilee ja oikuttelee.
Omistin ennen 28” perinteisen television. Ainoa ongelma sen kanssa oli ajoittainen kuvan oikuttelu jos johdot olivat löysällä. Nykyinen litteä televisioni sen sijaan osaa kaikenlaista uutta ja jännittävää. Ensinnäkin se oikuttelee: satunnaisesti televisio tahtoo poistua pelikonsolien tai dvd-soitinten puolelta itsestään kesken pelisession tai elokuvan katselun, vaihtaen itsestään kuvan televisiokanavien puolelle. Ja kun kanavan kääntää takaisin peliin tai elokuvaan, hetken päästä televisio palauttaa kuvan takaisin television puolelle. Ainoa keksimäni tapa lopettaa tämä oikuttelu on vetää töpseli irti (katkasijasta sammuttaminen ei riitä!) ja käynnistää televisio kylmiltään. Lisäksi televisioni osaa kaatua. Joskus televisio jumiutuu hetkeksi ja sitten käynnistää itsensä uudelleen. Ajatelkaa sitä hetki: televisio joka kaatuilee.
Eikä edes aloiteta puhelinten kaatuilusta.
Kolmas ongelma:
Tietoturvallisuuden heikentyminen uusissa älylaitteissa. Perinteisissä vähemmän älykkäissä laitteissa ei ollut tapoja jolla vihamielinen koodi – virus tai haittaohjelma – voisi levitä. Ja vaikka älyä olikin, harva laite oli verkottunut, eikä näin virusten leviäminen onnistunut. Eikä virusten tekemiselle ollut suurta motivaatiota. On ehkä siis väärin sanoa vanhojen laitteiden olleen vähemmän turvallisia, niihin ei vaan ollut leviämisvektoreita eikä ekosysteemiä missä levitä, eikä läheskään niin paljon motivaatiota luoda viruksia.
Tietokoneiden ulkopuolella viruksia kirjoitetaan jo reitittimiä ja modeemeita varten. Nykyiset älylaitteet puhelimista televisioihin ovat jo nähneet ensimmäiset viruksensa. Mikä tahansa laite, joka kykenee suorittamaan koodia ja on yhdistetty ulkoiseen verkkoon ja kykenee tallentamaan tietoa on potentiaalinen ekosysteemi haittaohjelmalle.
Moderni laitteen tärkeintä toimintoa on siis vaikeampi käyttää ja lisäksi laite on edeltäjiään epäluotettavampi ja turvattomampi. Osaavalle käyttäjälle nämä eivät tosiasiassa ole ongelmia. Puhelimensa sielunelämää ymmärtävä käyttäjä osaa tehdä haluamansa toiminnot puhelimellaan, osaa kiertää sen tekniset ongelmat ja osaa huolehtia laitteen turvallisuudesta. Ongelmia tulee vähemmän asiantuntijoiksi tunnistettavien käyttäjien kanssa.
Pekka ja Paula Peruskäyttäjä ostavat yhä useammin älylaitteen markkinoinnin kehuessa sitä juurikin markkinoiden parhaaksi. Mikäli käyttäjällä ei kuitenkaan ole mielenkiintoa perehtyä laitteen sielunelämään, huomaavat he äkkiä omistavansa hankalakäyttöisen, kaatuilevan laitteen, joka pahimmillaan lähettää mainostekstiviestejä ja roskapostia heidän lähipiirilleen. Peruskäyttäjät yhä useammin hankkivat tarpeettoman monimutkaisia laitteita muutamasta huonosta syystä: media, myyjät ja mahtailu.
Mediassa tekniikasta kirjoittavat tekniikan asiantuntijat, jotka usein ymmärtävät laitteita. Heidän perspektiivinsä ei välttämättä ole tasolla tavallisen käyttäjän kanssa. Kun asiantuntija arvioi laitetta, hän arvioi sen oman osaamisensa lävitse ja asiantuntija on jo määritelmänsä perusteella asiantuntevampi kuin valtaosa yleisöstään.
Laitteita ostettaessa myyjät mielellään suosittelevat uusia teknisiä laitteita yksinkertaisempien sijaan kiitos niiden korkeamman hinnan ja yleensä myös paremman katteen. Myyjän tehtävä on pääasiallisesti tuottaa voittoa yritykselleen, ei palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Luonnollisesti hyvä myyjä pyrkii hakemaan tasapainoa näiden äskeisten välillä, mutta liike-elämän realiteetit käytännössä sanelevat hänen kallistuvan yrityksen puolelle ostajarukkaa vastaan.
Kun siis seuraavan kerran hankit teknistä laitetta, mieti tarpeitasi. Jos oikeasti hyödyt televisiossa olevasta nettiselaimesta tai puhelimesta joka osaa surffata nettiä, anna palaa. Mutta jos television on tarkoitus istua olohuoneessa televisiona, mieti tarvitseeko sen oikeasti mennä joka paikkaan. Jos kannettava jo hoitaa verkkosurffauksen ja oma näkö on niin heikentynyt ettet näe puhelimen näyttöä muutenkaan kunnolla, älykkyys laitteessa tulee valumaan hukkaan. Moni käyttäjä pääsee helpommalla ostamalla peruslaitteet. Ja jos sitä toiminnallisuutta kaipaa lisää, muita peruslaitteita voi hankkia edellisiä täydentämään. Esimerkiksi matkasurffailuun saa hyvin halvalla miniläppäreitä tai uusia Android-tabletteja jos alkaakin tuntumaan että verkkoon pitäisi päästä kadulta ja kahvilasta. Ja jos musiikin kuuntelu kiinnostaa, erillinen mp3-soitin maksaa nykyään muutaman pähkinän verran.
Ja me tekniset tyypit voimme jatkaa rauhassa älyvermeillämme mahtailua.
