Kuulin joskus tarinaa kuinka 70- ja 80-luvuilla ensimmäiset tietokoneet tulivat tavallisiin yrityksiin. Nämä tekstipohjaisilla käyttöjärjestelmillä varustetut aikansa ihmeet eivät olleet käytettävyydeltään samaa luokkaa kuin nykylaitteet vaan monella tapaa huomattavasti hankalampia. Monessa yrityksessä nämä uudet hankalat laitteet laitettiin käyttöön assistenteille tai muille raukoille ilman koulutusta. Lyötiin kone ja jättimanuaali työntekijälle ja oletettiin että kerran kirjoituskoneenkin käyttö sujuu, eihän tuo tietokone voi olla kovasti vaikeampi. Näyttiväthän ne monelle asiaan vihkiytymättömälle kovasti samalta! No vaikeampi se oli. Pahimmillaan tietokoneen ensimmäistä kertaa näkeviltä käyttäjiltä odotettiin kykyä ohjelmoida laitetta pelkän kiljen painoisen ohjekirjan avustuksella.
Nykyiset atk-järjestelmät ovat pitkälti kehittyneet yli tästä pisteestä. Hitaasti mutta varmasti, niiden käyttöliittymät ovat muuttuneet graafisiksi ja aiempaa yksinkertaisemmiksi. Tietokoneen käyttöön on muodostunut käytäntöjä jotka tuntemalla kykenee käyttämään käytännössä mitä tahansa tietokonetta ainakin alustavasti. Lisäksi käyttöliittymiin on tuotu tosielämän vertauskuvia helpottamaan niiden ymmärtämistä: ikonit, roskakorit, työpöydät ja monet muut tietokoneiden käyttöliittymien konseptit ovat juuri näitä tosielämän vertauskuvia.
Näistäkin seikoista huolimatta, järjestelmiä ei monesti osata käyttää.
On väärin sanoa, etteikö kukaan osaisi. Jotkut hallitsevat tietokoneensa loistavasti lyhyen itseopiskelun jälkeen. Hyvin moni hallitsee työvälineensä “riittävällä” tasolla. Suurin osa hallitsee tietokoneesta vain hyvin karkeita perusperiaatteita ja pärjää työpäivästä toiseen vain nipin & napin. Tällä tasolla tietokoneella saadaan aikaiseksi ne yleisimmät asiat mutta moni kohta tuntuu päänsä lyömiseltä seinään. Asiat tehdään vaikeamman kautta tai hitainta reittiä tai kysellään jatkuvasti apua. Tällä käyttötasolla oleva käyttäjä ei koskaan käytä tietokonetta tai ohjelmia erityisen tehokkaasti, vaan turhautuu ja tekee normaalin työnsä heikolla tehokkuudella – ja innolla. Tietokoneen käytön hankaluus leviää muuhun työhön ja tekee siitäkin vähemmän miellyttävää. Puhumattakaan siitä kuinka paljon aikaa menee hukkaan päivittäin kun asiat tehdään hitailla ja sanalla sanoen huonoilla menetelmillä. Nämä ongelmat koskevat peruskäyttäjiä joilla on vaikeuksia tietokoneen käytön kanssa ylipäätään ja myös asiantuntijoita joilla on vaikeuksia ylläpitää ja käyttää huomattavankin monimutkaisia järjestelmiä.
Monilla ns. wanhan maailman työntekijöillä on ongelmia tietotekniikan puutteellisten taitojen kanssa – ja nuoremmat sukupolvet – vaikka nettikokeneita ovatkin – monesti kärsivät puutteellisista taidoista työssä tärkeiden ohjelmien kanssa: Skypetys kyllä onnistuu, mutta Access onkin vaikeampi pala. Monet asiantuntijat osaavat vanhan järjestelmän ulkoa, mutta päivityksen jälkeen asioihin meneekin yhtäkkiä enemmän aikaa kun tarvitsisi.
Opetteluun ei haluttaisi kuitenkaan antaa aikaa. Tämä on äärettömän lyhytnäköistä. Jos opetteluun ei käytetä aikaa, menee työaikaa hukkaan jatkuvasti: Joka ikisestä päivästä osa valuu hukkaan hakatessa päätä seinään. Hammaslääkäriin verratakseni: voi joko kärsiä pitkään ja jatkuvasti (ja lopulta menettää hampaan tai pari) tai käydä lääkärissä vähän kärsimässä ja olla pitkällä tähtäimellä paremmassa asemassa. Ja omata pepsodent-hymyn.
